Hae
Kohti vastuullisuutta

Kun kesää ei ole enää jäljellä

Edellinen postaukseni on kirjoitettu kesän alussa. Nyt kun kesää ei ole enää jäljellä, on syytä kertoa syksyn kuulumisia. Postauksessa olevista kuvista näkee, että oma työhuone on siivottu, inventoitu, kalustettu uudelleen ja työpöytä puhtaana odottamassa uutta syksyä. Syys- ja kevätlukukauden kestäneet opinnot Taideyliopistossa (20 op) olen saanut toukokuussa päätökseen. Oli aika saada design-, arkkitehtuuri- ja taidealan kirjani omaan työhuoneeseen esille. Tähän asti ne olivat pinossa ja piilossa sohvan takana alakerrassa. Nyt huoneeni on tarkoituksenmukainen ja omannäköinen. Olen hankkinut myös uuden kaapin, joskin kierrätettynä Turun Ekotorilta sekä raahannut alakerrasta Boknäsin kulmakaapin. Markku Salon taidelasit Inari-pullot, asettelin hyllyille. Pari taulua asettelin seinälle. Täällä on nyt mukavampaa avata uusi MacBook pro läppäri ja kirjoitella blogeja.

 

Matkalaukun purkaminen otti koville

Kesä oli ja meni. Kesän aikana tuli tehtyä monta pientä kivaa lähimatkaa ja näitä kuvia voi selata Instassani. Mieleenpainuvimmat matkat tänä kesänä tein taidenäyttelyyn Someron Kivimeijeriin, Billnäsin ruukkiin, Naantalin asuntomessuile, Alvar Aallon suunnittelemaan Villa Skeppetiin sekä Inkoossa sijaitsevaan saaristohotelli The Barö:hön. Mutta se odotettu viiden tähden matka Grand Hotel Stockholmiin ei kuitenkaan toteutunut ja jouduin perumaan matkan tuntia ennen lähtöä. Aina ei mene niinkuin käsikirjoituksessa. Näitä odottamattomia tilanteita varten on onneksi matkavakuutus. Matkalaukun purkaminen otti koville.

Voi olla, että purin pettymyksen siivoamalla ja uudelleenjärjestämällä työhuoneeni kesän lopulla. Olen nyt valmis syksyyn ja suuntaamaan ajatukset uusiin asioihin. Järjestyksessä oleva huone on minulle edellytys, jotta voi keskittyä oleelliseen, luovaan työhön.

 

Työhuoneessa taide-, design- ja arkkitehtuurikirjat esillä

Huomasin huonettani siivotessa, että ikkunaverhot kannattaa avata kunnolla. Huoneestani näkyy nimittäin ihana metsämaisema. Nyt voin seurata vuodenaikojen vaihtumista myös ikkunastani.

Kun kesää ei ole enää jäljellä

Kun kesää ei ole enää jäljellä, voi uudelleenjärjestetyssä työhuoneessa keskittyä syksyyn ja tulevaan. Uusi MacBook -läppäri vie paljon vähemmän pöytätilaa.

 

Kun kesää ei ole enää jäljellä

Työhuone kylpee syksyisessä valossa.

 

Kun kesää ei ole enää jäljellä

Lähimetsässä kuulee monenlaista linnunlaulua.

 

Pari viikkoa sitten heräsin nukkuessani parvekkeenovi auki lehtopöllön huhuiluun. Asun kauniin lehtometsän vieressä.

 

Otto Mäkilän taidejulisteemme ovat vielä kehystämättä. Se taitaa olla seuraava projekti.

 

Kaupunkisuunnitteluun ja taiteeseen keskittyvät kirjat pinossa. Vanhan lasipullon löysin kesällä Nauvosta.

 

Uutta etsimässä

Koska Taideyliopiston Luovan liiketoiminnan opinnot ovat suoritettuna, olen etsimässä uutta projektia, jossa hyödyntää osaamistani. Pari ideaa jo mielessä. Katsotaan mihin askeleet vievät. Kun kuumaa kesää ei ole enää jäljellä, jaksaa paremmin ideoida.

Puhdas vesi on tärkein turvallisuutemme takaaja

Yhteiskuntien siirtyminen kohti hiilineutraaliutta ja ns. vihreä siirtymä vaatii tällä hetkellä paljon harvinaisia maametalleja, neitseellisiä luonnonvaroja. Kaivoslakia on katsottu olevan syytä muuttaa tilanteessa, jossa uusia kaivoksia ollaan avaamassa, jotta pystytään suojelemaan luonnonmonimuotoisuutta ja turvaamaan alueen olemassa olevaa yritystoimintaa. Lakia on yritetty uudistaa tämän halituskauden aikana jo tovin. Sen lopullinen eduskuntakäsittely on siirtynyt ja viivästynyt jo useaan otteeseseen. Uusimman viivästyksen selityksenä on, että ministeriö unohti lähettää lausuntopyynnöt kunnille. Tämä vakava virhe voi vaarantaa vesiturvallisuutemme.

Kaivoslain uudistaminen on kirjattu myös hallitusohjelmaan. En mene yksityiskohtiin, miten eduskuntakäsittelyt, mietinnöt ja lausunnot lakiluonnoksesta ovat edenneet. Vastuuministerin välinpitämättömyys kriisivalmiutta, ennakointia, varautumista, huoltovarmuutta ja vesiturvallisuutta kohtaan on kuitenkin silmiinpistävää. Kaivostoiminta aiheuttaa vääjäämättä erilaisia tuhoja ja saastumista ympäristössään. Kaivoksista leviää myrkyllisiä aineita pelkästään pölynä (erityisesti grafiittia louhiessa) useiden kymmenien kilometrien päähän ja ksantaatit ja muut malmin erotuksessa käytettävät myrkyt liukenevat ympäristöön ja valumavesiin. Sakka-altaiden pohjat eivät täytä laatukriteereiltään vastuullista rakentamista; ne vuotavat. Nyt huolena on, että kaivosvarauksia on tehty lukuisia sellaisiin paikkoihin, jotka sijaitsevat runsaiden puhtaiden vesien äärellä Lapissa ja Itä-Suomessa. Osaa varauspaikoista ei voi todeksi uskoa: Inarijärven eteläosaan saamelaisalueelle ja Kolin kansallismaisemaan puuhataan kaivoksia!

Puhdas vesi on tärkein turvallisuutemme takaaja. Se ei ole akut, joita käytetään sähkön varastointiin ja sähköautojen nykyisen kaltaisiin akkuihin. Puhdas vesi on elinehto. Ilman sitä emme selviä mistään kriisistä. Kriisi- ja huoltovalmiuden prioriteetti pitäisi olla selvä. Puhtaan veden saanti ja edellytykset pitäisi olla kirjattuna valmiuslakiin. Turvallisuudentunne on kuitenkin koetuksella, kun vastuuministeri ei halua muutoksia nykyiseen kaivoslakiin ja puheet myötäilevät kaivostoimijoiden puheita. Tämä on valitettavaa turvallisen tulevaisuutemme kannalta.

Puhdas vesi on tärkein turvallisuutemme takaaja

Kansallismaisemamme avautuu Kolilta Pieliseen. Laaja kaivosvaraus sijaitsee vieressä. Kuva: Maisema Kolilta, 1928, Eero Järnefelt Kansallisgalleria 

Liikaa vauhtisokeutta

Tekniikoita tulee ja menee. Näin on aina ollut ja on nytkin. Nykyisenkaltaiset akut käyvät tekniikaltaan vanhoiksi jo pian. Akuissa käytettävistä maametalleista tulee pulaa jo tämän vuosikymmenen lopussa. Vaihtoehtoisia tekniikoita on kehitetty jo nyt, mutta yritystukien suuntaus akkuihin vie muilta mahdollisuuden kehittyä kilpailukykyisiksi. Odotan kuitenkin autoteollisuudelta sitä perinteistä nopeaa käännöstä ja korjausliikettä kohti vetypolttokennoja. Tekniikka ehtii kehittyä nopeasti, vedonlyönti litium-akkujen puolesta tulee häviämään lottoarvonnassa. Kaivoksen avaaminen ei ehkä olekaan se lottovoitto, jota luvataan kunnille. Miten kävi Hanhikiven ydinvoimaprojektin, väärä strategiahan se oli.

Suomi ja suomalaiset ansaitsevat sellaisen kaivoslain, että kriisitilanteissa ja ilmastonmuutoksen edetessä puhdas juomavetemme on turvattu kansainvälisten kaivosyhtiöiden välinpitämättämyydeltä. Vastuullisuudesta ne eivät nimittäin piittaa. Toivottavasti eduskunta muistaa ensi syksynä äänestäessään uudesta kaivoslaista, että puhdas vesi on tärkein turvallisuutemme takaaja. Vihreän siirtymän nimissä ei kannata tehdä ihan mitä tahansa, ainakaan vauhdin sokaistaessa. Vihreä ja puhdas voikin olla likaista ja myrkyllistä.