Hae
Kohti vastuullisuutta

Puhdas vesi on tärkein turvallisuutemme takaaja

Yhteiskuntien siirtyminen kohti hiilineutraaliutta ja ns. vihreä siirtymä vaatii tällä hetkellä paljon harvinaisia maametalleja, neitseellisiä luonnonvaroja. Kaivoslakia on katsottu olevan syytä muuttaa tilanteessa, jossa uusia kaivoksia ollaan avaamassa, jotta pystytään suojelemaan luonnonmonimuotoisuutta ja turvaamaan alueen olemassa olevaa yritystoimintaa. Lakia on yritetty uudistaa tämän halituskauden aikana jo tovin. Sen lopullinen eduskuntakäsittely on siirtynyt ja viivästynyt jo useaan otteeseseen. Uusimman viivästyksen selityksenä on, että ministeriö unohti lähettää lausuntopyynnöt kunnille. Tämä vakava virhe voi vaarantaa vesiturvallisuutemme.

Kaivoslain uudistaminen on kirjattu myös hallitusohjelmaan. En mene yksityiskohtiin, miten eduskuntakäsittelyt, mietinnöt ja lausunnot lakiluonnoksesta ovat edenneet. Vastuuministerin välinpitämättömyys kriisivalmiutta, ennakointia, varautumista, huoltovarmuutta ja vesiturvallisuutta kohtaan on kuitenkin silmiinpistävää. Kaivostoiminta aiheuttaa vääjäämättä erilaisia tuhoja ja saastumista ympäristössään. Kaivoksista leviää myrkyllisiä aineita pelkästään pölynä (erityisesti grafiittia louhiessa) useiden kymmenien kilometrien päähän ja ksantaatit ja muut malmin erotuksessa käytettävät myrkyt liukenevat ympäristöön ja valumavesiin. Sakka-altaiden pohjat eivät täytä laatukriteereiltään vastuullista rakentamista; ne vuotavat. Nyt huolena on, että kaivosvarauksia on tehty lukuisia sellaisiin paikkoihin, jotka sijaitsevat runsaiden puhtaiden vesien äärellä Lapissa ja Itä-Suomessa. Osaa varauspaikoista ei voi todeksi uskoa: Inarijärven eteläosaan saamelaisalueelle ja Kolin kansallismaisemaan puuhataan kaivoksia!

Puhdas vesi on tärkein turvallisuutemme takaaja. Se ei ole akut, joita käytetään sähkön varastointiin ja sähköautojen nykyisen kaltaisiin akkuihin. Puhdas vesi on elinehto. Ilman sitä emme selviä mistään kriisistä. Kriisi- ja huoltovalmiuden prioriteetti pitäisi olla selvä. Puhtaan veden saanti ja edellytykset pitäisi olla kirjattuna valmiuslakiin. Turvallisuudentunne on kuitenkin koetuksella, kun vastuuministeri ei halua muutoksia nykyiseen kaivoslakiin ja puheet myötäilevät kaivostoimijoiden puheita. Tämä on valitettavaa turvallisen tulevaisuutemme kannalta.

Puhdas vesi on tärkein turvallisuutemme takaaja

Kansallismaisemamme avautuu Kolilta Pieliseen. Laaja kaivosvaraus sijaitsee vieressä. Kuva: Maisema Kolilta, 1928, Eero Järnefelt Kansallisgalleria 

Liikaa vauhtisokeutta

Tekniikoita tulee ja menee. Näin on aina ollut ja on nytkin. Nykyisenkaltaiset akut käyvät tekniikaltaan vanhoiksi jo pian. Akuissa käytettävistä maametalleista tulee pulaa jo tämän vuosikymmenen lopussa. Vaihtoehtoisia tekniikoita on kehitetty jo nyt, mutta yritystukien suuntaus akkuihin vie muilta mahdollisuuden kehittyä kilpailukykyisiksi. Odotan kuitenkin autoteollisuudelta sitä perinteistä nopeaa käännöstä ja korjausliikettä kohti vetypolttokennoja. Tekniikka ehtii kehittyä nopeasti, vedonlyönti litium-akkujen puolesta tulee häviämään lottoarvonnassa. Kaivoksen avaaminen ei ehkä olekaan se lottovoitto, jota luvataan kunnille. Miten kävi Hanhikiven ydinvoimaprojektin, väärä strategiahan se oli.

Suomi ja suomalaiset ansaitsevat sellaisen kaivoslain, että kriisitilanteissa ja ilmastonmuutoksen edetessä puhdas juomavetemme on turvattu kansainvälisten kaivosyhtiöiden välinpitämättämyydeltä. Vastuullisuudesta ne eivät nimittäin piittaa. Toivottavasti eduskunta muistaa ensi syksynä äänestäessään uudesta kaivoslaista, että puhdas vesi on tärkein turvallisuutemme takaaja. Vihreän siirtymän nimissä ei kannata tehdä ihan mitä tahansa, ainakaan vauhdin sokaistaessa. Vihreä ja puhdas voikin olla likaista ja myrkyllistä.

Loman monet kasvot

Tammikuun aluevaalien jälkeen minulla oli edessä Taideyliopiston sponsoroinnin kurssin lopputyön tekeminen. Kurssin aihe oli mielenkiintoinen. Opettaja ja kurssin luennoitsijat olivat vakuuttavia. Lopputyöni valittiin esitettävien joukkoon. Töitä oli arvioimassa erään suuren yrityksen viestintäjohtaja, mikä teki tilanteesta aidomman. Odotin kovasti kurssin jälkeistä perheen yhteistä lomaa. Loma sai kuitenkin yllättävän käänteen viime viikon torstaina. Kotiuduttuamme Helsingistä heräsimme tietoon Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Tuomittava hyökkäys lukitsi katseen mediavirtaan. Ajatus lyhyestä lähimatkasta oli tuntunut parhaimmalta Puolustusvoimien nostaessa turvallisuustasoaan jo viikkoa ennen Ukrainaan hyökkäystä. Loman monet kasvot eivät tulleet sinällään minulle täytenä yllätyksenä. Kaksi viimeistä blogikirjoitustani koski nimenomaan Euroopan ja lähiympäristömme turvallisuustilanteen muutokseen varautumista. Se, että turvallisuusympäristömme muutos konkretisoitui muutamassa viikossa pysäytti meidät lomailijat.

 

Luontoon kävelemään

Yhtenä tärkeänä tiedonlähteenä pidän Ulkopoliittisen instituutin johtajaa Mika Aaltolaa. Tilannetaju on hänellä poikkeuksellisen hyvä. Hänen selkeät analyysinsä ovat varmaan tuttuja jo monelle A-studio lähetyksistä. Silloin, kun uutistoimistojen ja tutkijoiden välittämiä tietoja ja Twitteriä on väsynyt lukemaan, olen hakeutunut ulos luontoon virkistäytymään. Onneksi on ollut auringonpaistetta viime päivinä.

Loman monet kasvot

Asuinalueeni rannalla virkistäytymässä. Rannalla mietitytti loman monet kasvot.

 

Loman monet kasvot

Paraisten Munkvikissa paistoi kauniisti viikonloppuna

 

Rohkeutta astua uuteen turvallisuusaikaan

On tärkeää muistaa, että turvallisuusviranomaiset ja alan tutkijat observoivat ja ovat tilanteen tasalla. Heidän näkemyksiinsä voi luottaa. Kuitenkin jyrkän nopea käänne turvallisuustilanteessa on saanut suomalaiset ymmärtämään, että uskottava puolustus ja kansallinen turvallisuus vaativat Natoon liittymisen. Liittymistä kannattaa mielipidetutkimuksen mukaan jo yli puolet suomalaisista. Vaikka tässä asiassa kansalaisaloitteet tuskin ovat paras tapa toimia, niin jotain sekin kertoo, että kaksi kansalaisaloitetta koskien Natoon liittymistä on saanut lyhyessä ajassa kymmeniä tuhansia kannattajia.

 

Ilmastonmuutoksen vakavat seuraukset

Mika Aaltolan sisko, filosofi Elisa Aaltola toteaa Twtterissä, että Ukrainan sodassa on kyse myös ympäristöarvoista. Venäjä edustaa vanhaa maailmaa, joka koettaa väkisin pitää kiinni öljystä ja maakaasusta. Euroopan energiasiirtymä eli vihreään energiaan siirtyminen on kaventanut Putinin aikaikkunaa reagoida. Putinin väkivaltaisuutta selittää osaltaan pelko fossiilittomasta tulevaisuudesta. Tämä sota on energia- ja geopolitiikkaa. Maantieteilijänä, ympäristötieteilijänä ja geopolitiikkaa seuranneena olen osannut odottaa konflikteja. Mutta miksi Venäjälle ei ole tarjottu porkkanaa eli autettu hyödyntämään valtavaa tuulivoimakapasiteettia?

Ilmastonmuutoksen peruuttamattomat seuraukset ovat vakavia seuraamuksiltaan, koska ilmastonmuutos uhkaa sekä kaikkien ihmisten että planeettamme terveyttä. IPCC:n tuore raportti kertoo, että vaaralliset ja kokonaisvaltaiset vaikutukset ovat yhä ilmeisempiä joka puolella maapalloa. IPCC:n tutkijoiden mielestä toivoa on, mutta se on hyvin ohuen langan varassa. Pitkään jatkuneen viivyttelyn takia aikaikkuna toimia on lyhyt. Raportin mukaan 30–50 prosenttia maapallon maa-alasta, makeista vesistä ja meristä pitää saattaa jonkinlaisen suojelun piiriin, jotta planetaarinen systeemi pysyy turvallisella tasolla. Vesiturvallisuudesta olen kirjoittanut tämän blogin lopussa.

IPCC:n uusimman raportin sanoma on pysäyttävä ja niin on myös Venäjän hyökkäys Ukrainaan, jonka ajankohta sattuu yhteen raportin julkaisemisen kanssa. Näin tapahtui myös edellisen suurraportin julkaisun ajankohtana 2014.